Siirry pääsisältöön

Maverick

Kuva
Tekijä Juri
Ruudinsavussa on myös monen jutun laajahko katsaus keskeisiin länkkärisarjoihin, tässä maistiaisena Tapani Baggen kirjoittama Maverick. Muita kokonaisuudessa esiteltyjä sarjoja ovat mm. Rifleman, Wanted Dead or Alive, The Texan ja Gunsmoke.

Maverick
Villin lännen vastarannankiiski

Käsikirjoittaja-tuottaja Roy Huggins loi Maverickin kirjoitettuaan vuoden verran klassista lännensarjaa Cheyenne. Hän tahtoi tehdä anti-westernin. Pääosaan hän halusi James Garnerin, jonka hän tiesi osaavan näytellä komediaa vakavalla naamalla.
Huggins teki Bret Maverickista juonikkaan huijarin ja päältä katsoen pelkurimaisen pelurin. Garnerin piti pukeutua mustaan, koska perinnelänkkäreissä se oli roistojen väri.
Maverickia tehtiin 1957-62. Heti alkuun huomattiin, että yhden jakson kuvaamisen meni toista viikkoa, joten tarvittiin vuoroviikoin esiintyvä toinen päätähti. Bretin veljeksi Bartiksi valittiin Jack Kelly, joka siviilissä oli kuulemma hauskempi kuin Garner. Kameran edessä hän vaikutti kuitenkin jähmeältä. Garner riitaantui tuotantoyhtiön kanssa kolmannen kauden jälkeen ja lähti sarjasta. Hänen jälkeensä Maverickin veljeksinä esiintyivät Roger Moore ja Robert Colbert. Sarjasta tehtiin 70-80-luvun vaihteessa erinäisiä uusia tv-versioita, joissa myös Garner ja Kelly esiintyivät, ja 1994 valkokangaselokuva Maverick, jossa Mel Gibson esitti Bretiä ja Garner hänen isäänsä.
Suomen tv:ssä Maverickia
esitettiin 1970-luvulla.
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tex Willerin uuden sukupolven kuvittajat

Tekijä
(ote artikkelista) Mitä Tex Willerin kuvittajat ovat miehiään, mitä he ovat tulleet tehneeksi ja miltä heidän tulevaisuutensa Texin parissa näyttää? Reilu kymmenen vuotta sitten tilanne Tex Willerin tekijäjoukoissa näytti uhkaavalta. Vanha kaarti oli osittain jo väistynyt, ja osa tekijöistä selvästi tuskaili iän tuomien vaikeuksien kanssa. Nyt tilanne on muuttunut lähes tyystin. Texin kultaista sukupolvea edustaa enää vuonna 1941 syntynyt ikinuori Giovanni Ticci, sekä Texin parissa myöhemmin aloittaneet veteraanit Miguel Angel Repetto, Roberto Diso ja Alfonso Font. Texin varsinainen tähtikaarti Ticcin rinnalla on melko harvalukuinen: vakiintuneimmat tähdet ovat Fabio Civitelli sekä lähes tyystin kansikuvamaakariksi joutunut Claudio Villa, jonka kauan valmisteilla ollut Texin suuralbumi toki tekee tuloaan. Myös superlahjakkaat vuonna 1975 syntyneet Cestaron kaksoset, Raul ja Gianluca, jotka tuskastuttavasta hitaudestaan ja vierailuista muissa sarjoissa (viimeksi heitä on julkaist...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Winnetou ja Saksan länkkärimaakarit

Tekijä
Alkua Juri Nummelinin artikkelista, joka käsittelee Winnetou-elokuvia.  Karl Mayn teoksiin perustuvat lännenelokuvat olivat valtavan suosittuja 1960-luvulla, mutta kestävätkö ne enää katsomista?  Kirpputorilta tarttui käteen jokin aika sitten erikoisen oloinen DVD-boksi: saksalaisia Karl Mayn teoksiin perustuvia elokuvia, levyjä yhteensä kahdeksantoista. En ole koskaan lukenut Mayn kirjoja, ellen sitten niin nuorena etten muista sitä, mutta tiedän hänet tietenkin maineelta: saksalainen 1800-luvun lopun seikkailukirjailija, joka kirjoitti kaukomaille sijoittuvia teoksia käymättä niissä koskaan.  Boksissa oli kaikenlaisia eksoottisia seikkailuelokuvia, mutta eniten minua kiinnostivat Winnetou-lännenelokuvat, osittain myös siksi, että ne olivat ainoita, joissa oli tekstitys tai englanninkielinen dubbaus. Winnetoun tunsin 1970-luvulla julkaistusta sarjakuvasta, jota lueskelin pienenä muutamaan otteeseen. En muistaakseni pitänyt siitä suuremmin ja se olikin ehkä enemmän lajia ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Ruudinsavu 1/2025: pääkirjoitus

Tekijä
  Taylor Sheridan 1883 Yellowstonen ja American Primevalin suosiosta Kuten olen usein ennenkin tällä palstalla sanonut, televisio ja suoratoisto ovat länkkärien paras turva tällä hetkellä. Tästä on Ruudinsavussa todisteena pitkä juttu käsikirjoittaja ja ohjaaja Taylor Sheridanin Villiin länteen ja nykylänteen liittyvistä elokuvista ja sarjoista, joihin hän on saanut vanhojen länkkärien tunnelmaa yhdistettynä nykyaikaisiin näkemyksiin. Yellowstone ja sen esisarjat 1883 ja 1923 ovat olleet monien perinteisten länkkärifanien suosiossa, mutta niissä näkyy myös kriittinen asenne suhteessa maskuliiniseen uhoon ja machoiluun. Sheridan on onnistunut tuplaamaan katsojaluvut kuvatessaan kovapintaisia cowboyta ikään kuin puolueettomasti: heitä voi samaan aikaan ihailla ja inhota. (Tosin Sheridan vaikuttaa Yellowstonen nelos- ja vitoskaudella kallistuneen ihailun puolelle, kun on itse ruvennut enenevässä määrin näyttelemään sarjassa ja esittelee lihaksiaan ja ratsastustaitojaan.) Yellowstone n...
Lähetä kommentti
Lue lisää