Lämminhenkisiä siirtolaistarinoitaKonni Zilliacus: Taavetti Anttilan kohtalo ja muita kertomuksia Amerikan suomalaisten elämästä. Suomentanut Juhani Aho. Tiberius kirjat 2017. 152 sivua. Alun perin ilmestynyt WSOY:n kustantamana 1898.
Helsingin pormestarin poika Konrad Viktor Zilliacus (1855-1924) vietti värikkään ja monivaiheisen elämän eri puolilla maapalloa. Vuonna 1889 hän lähti Yhdysvaltoihin Hufvustadsbladetin kirjeenvaihtajaksi seuraamaan silloisia intiaanisotia. Samalla hän pääsi pakoon tuhlailevasta elämästä johtuvia velkojaan, joista jäivät Suomessa vastaamaan hänen vaimonsa ja isänsä.
Intiaanien lisäksi Zilliacus tutustui Amerikan suomalaissiirtolaisiin. Myöhemmin hän kirjoitti heistä muutaman kertomuskokoelman. Niistä yksi on Taavetti Anttilan kohtalo, josta Tiberius-kirjat on nyt ottanut uusintapainoksen. Eikä suotta.
Zilliacus kuvaa ihmiskohtaloita lämpimästi, huumoria unohtamatta. Nimitarina on pisin, puolet kirjasta. Se alkaa johdannolla siitä, miten Minnesotan villit erämaat on jo kesytetty, mutta lähtee sitten seuraamaan lumisella preerialla tarpovaa suomalaiskaksikkoa, isä ja poika Anttilaa.
Työnhakumatkallaan yösijaa etsivät miehet osuvat lumimyrskyn hautaamaan turvemajaan, josta löytyy pikkuinen Katie-tyttö nälkään kuolleen äitinsä kanssa. Taavetti-poika ottaa tytön mukaansa, ja myöhemmin metsäkämpällä tyttö sulattaa raavaan miesjoukon sydämet.
Taavetti asettuu aloilleen, ja hänen tilansa ympärille kasvaa kokonainen kaupunki kouluineen päivineen. Katie lähtee Bostoniin jatkamaan opintojaan. Kun hän ilmoittaa palaavansa tuoreen aviomiehen kanssa, Taavetti jättää maatilan uusine päärakennuksineen heille ja lähtee kohti laskevaa aurinkoa kuin lännensankari ainakin. Todella koskettava tarina.
"Elias Möykän Amerikan matka" kuvaa yksinkertaisen huutolaispojan elämäntaipaleen lyhyesti ja koruttoman kauniisti.
Henkilökuvat "Pastori Lahti" ja "Antti Ulukka" päättävät kirjan. Pastori saapuu uuteen kaupunkiin, mutta viinan piru ei päästä häntä otteestaan. Rauhantuomari Tuhkala on paikkakunnan ainoa epäilevä Tuomas. Antti Ulukka taas on kova kuusamolainen työmies, jonka Zilliacus ilmeisesti tapasi Costa Rican ratatyömaalla toimiessaan työnjohtajana. Yksioikoinen Ulukka ratkaisee henkilökohtaisen tragediansa omalla tavallaan.
Zilliacus on taitava kertoja, joka saa lukijan tuntemaan myötätuntoa tarinoiden henkilöitä kohtaan ja pohtimaan heidän kohtaloaan. Toivoa sopii, että Tiberius-kirjat jatkaa hänen siirtolaistarinoidensa uusintapainoksia. Ainakin Zilliacuksen muistelmateos Sortovuosilta (1920) on jo ilmestynyt uudestaan.
Tapani Bagge
Kommentit
Lähetä kommentti